Talous-Sanomat kirjoittaa Nokian vuokratyöntekijöiden epätasaisesta kohtelusta.

Näppärä mies, viestintäpäällikkö Kaskinen: "Ateria-, työterveyshuolto- ja muiden etujen lakkaaminen on Nokian mukaan tekninen sopimusasia, joka kuuluu uudelle työnantajalle.

– Vuokrayrityksen tehtävä on hoitaa nämä työsuhde-edut tasa-arvoiseen kuntoon, Kaskinen sanoo."

Toisin sanoen ulkoistetaan paitsi työntekijät, myös vastuu. Jee, on helppoo olla Nokia / I said, yeah, it's easy to be Nokia.

Diggaan muuten nykyisistä Taloussanomista. Harboroin pitkään ennakkoluuloja sitä kohtaan, koska vuosituhannen vaihteessa satuin lukemaan erään kolumnistinsa varsin asenteellisen kirjoituksen suomalaisista globalisaatioaktivisteista. Onneksi voitin ennakkoluuloni, koska lehden nettisivuilla on paljon pitkiä, perinpohjaisia juttuja talouteen liittyvistä ilmiöistä, ei dogmaattista höpötystä osakesalkkujensa kohtalosta huolestuneille.

Eläintuotannon ekologiasta

(Sanottakoon aluksi, että oma ruokavalioni on varsin täysin lihatonta ja pitkälti kasvispainotteista ja mun käsitykseni paheellisesta lipsahduksesta on maitosuklaa.)

Törmäsin Guardian Weeklyssa kirjoitukseen, jonka kirjoittaja George Monbiot puolustaa kirjaa, joka teilaa hänen omat aiemmat väitteensä. Simon Fairlien Meat: A Benign Extravagance pyrkii kirjoituksen mukaan tarkastelemaan eläintuotannon ekologisuutta objektiivisesti ja teilaa argumentteja leirin molemmilta puolilta.

Monbiot myöntää olleensa väärässä ja siinä samassa esittää kiinnostavia lukuja ja väitteitä yleisistä kasvissyöjien tai vegaanien käyttämistä tilastollisista faktoista. En kyllä itse muista törmänneeni väitteeseen, että yhden naudanlihakilon tuottamiseen tarvittaisiin 100000 litraa vettä.

Faktoja en kommentoi lukematta kirjaa. Tässä esitellyn argumentin haittana on tietenkin se, ettei se huomioi monen vegaanin tai kasvissyöjän syytä elämäntavalleen eli eläinten hyödyntämisen ja tappamisen kyseenalaistamista. Kiinnostavaa tavaraa yhtä kaikki ja lukulistalle meni.

Blogin tarkoitus

Blogin tarkoitus on päästä eroon tavasta pistää kaikki Facebookiin.

Opinnot työt ja lapsi ovat aiheuttaneet kiirettä ja univelkaa. Keskittymiskyky on häiriintynyt. Facebook on tarjonnut helpon tavan kommunikoida ihmisille jotakin. Jakaa linkkejä ja lyhyitä ajatuksenpätkiä: "Tästä saisi hyvän FB-statuksen!"

Niinpä saa ja ihan kätevä työkalu se on. Mutta yhdistettynä muuten hektiseen elämään se on vienyt mut ajattelemaan 420 merkin voimin. Pidemmät kelat ovat jääneet uupumaan. Linkitän kiinnostavia juttuja, mutten kommentoi niitä sen pidemmin, yleensä lakonisesti.

Tämä on yritys tehdä jotakin muuta.